Kirjailijat Elina Hirvonen ja Riikka Suominen sekä esseisti Silvia Hosseini pohtivat sivistystä ja kieltä. Onko esimerkiksi ihonvärillä tai luokkataustalla (yhä) väliä? Pohdinta johtaa heidät miettimään sitä, miten Snellmannin ajan Suomen kielen korostamisesta pitäisi siirtyä useiden kielten rikkauden korostamiseen. “Lukutaito on elämässä selviytymisen taito”, toteaa Elina Hirvonen, “mutta elämme polarisoituvan lukutaidon aikaa. On laskettu, että vuonna 2035 7-15 vuotiaista Helsingissä 35% ja Vantaalla 40% puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea ruotsia ja saamea. Riikka Suominen: “Niin, sivistys ja pääsy kirjallisuuteen on meillä periaatteessa ilmaista, mutta ei kuitenkaan. Keitä kannustetaan ja kenelle luetaan? Silvia Hosseini: “Ongelma on se, että peruskoulu ja lukio ovat todella keskiluokkaisia. Siitä pitäisi päästä eroon. Pitäisi nähdä kirjallisuus ja lukeminen todella monenlaisena toimintana. Nähdä eri kielet ja ne ihmiset voimavarana, jotka osaavat monia kieliä.”